Karkkilan helluntaiseurakunta
Kuuntele kokoustallenteita menneiltä vuosilta
​
19.7.2023 Karkkilan helluntaiseurakunta täyttää 87-vuotta. Merkkipäivänä pysähtyy usein katselemaan mennyttä ja pohtimaan tulevaa. Kiitollisina katselemme kaikkia ympärillämme olevia hyvän Jumalan lahjoja ja siunauksia. Yksi näistä lahjoista on seurakuntakoti. 86-vuoden ajan on helluntaiseurakunta saanut olla usean sadan uskovan hengellisenä kotina. Niinkuin raamattu kertoo Jumala ei asu käsin tehdyissä rakennuksissa. Jumalan Hengen asumuksena ovat Jeesukseen uskovat, jotka yhdessä rakentuvat hengelliseksi huoneeksi. Yhteinen kokemus Jumalan hyvyydestä, anteeksiantamuksesta, siunauksesta ja avusta yhdistää. Raamattu vertaa uskovia eläviin kiviin, joista hengellinen rakennus rakentuu. Seurakunta ei ole vain kirkkorakennus tai hetken kestävä yhteinen projekti, vaan iankaikkisen Jumalan asumus. Haluamme ottaa esimerkkiä menneestä ja jo taivaan kotiin muuttaneista sekä olla altiita olemaan hyvän Jumalan työmaana.
​
​
Jes.66:1 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani?
​
Jes.57:15 Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
​
Taustaa ja historiaa
​
​
Synnyttääkseen uuden seurakunnan Jumala ei tarvitse suuria ihmisiä. Vuonna 1932 Siiri Leino ja Martta Rantala alkoivat pitää kotikokouksia Karkkilassa. He kertoivat Jeesuksesta, rukoilivat ja Siiri säesti kitaralla hengellisiä lauluja. Kiinnostuneen vastaanoton vuoksi he pyysivät avuksen Oskar Tillanderin Helsingistä. Muutamia ihmisiä tuli pian uskoon. Tillander pyysi mukaan Urho Lähdettä. Urhosta tulikin Karkkilassa monia uskoon johdattava evankelista ja vasta uskoon tulleiden tuki. Hän muutti myöhemmin paikkakunnalle asumaan useiden vuosien ajaksi ja toimi kokoaikaisesti evankeliumin julistajana.
Kotikokousten tarkoitus ei ollut saada ihmisiä uuden lahkon kannattajiksi, vaan saada heidät kääntämään selkänsä elämää tuhoavalle synnille. Uskoontuleet tunnustautuivat yhdeksi joukoksi. Osa koki ankaraakin vastustusta jopa omien perheenjäsenten taholta. Siitä huolimatta he kastattivat itsensä raamatullisella uskovien kasteella ja kokoontuivat säännöllisesti yhdessä rukoilemaan, laulamaan ja Sanaa kuulemaan. Uudessa Testamentin lupaus Pyhän Hengen kasteesta otettiin todesta ja koettiin Jumalan voiman todellisuutta.
Seurakunta syntyy
Neljä vuotta kotikokousten aloittamisen jälkeen 19. heinäkuuta 1936 kokoontui 20 perustajajäsentä perustamaan Karkkilan Saalemin. Oma rukoushuone hankittiin kohta. Tuolit saatiin lahjoituksena Helsingin Saalemilta. Käytännön asioissa oli apuna entinen ylikonstaapeli sittemmin pankinjohtaja Hannes Laitinen. Hänen hiipunut usko syttyi uudelleen Karkkilan herätyksen tulesta. Hän toimi aktiivisesti seurakunnassa mm. säestäen laulut harmonilla.
Oman rukoushuoneen lisäksi kokouksia järjestettiin yhä innokkaasti niin Karkkilassa kuin kauempanakin mm. Ikkalassa, Vihtijärvellä, Taustalla, Jokikunnalla, Kärkölässä, Tammelan Portaalla, Somerolla ja Forssa asti. Karkkilassa Fakerkullan Kuoppamäessä pidettiin tilaisuuksia avoimen taivaan alla laulaen lauluja kitarasäetyksellä. Urho Lähteen saarnat kuuluivat ilman äänentoistoakin herätellen synnin unessa nukkuvia.
Noiden alkuaikojen kastekokoukset Pyhäjärven rannassa olivat varsinaisia merkkitapauksia koko kauppalassa. Useat kymmenet katselijat täyttivät aivan lähituntumaan tungeksivat veneet. Kasteelle menijä tiesi jo etukäteen kulkevansa vastoin yleisen mielipiteen virtaa. Herjoista ja tuomioista huolimatta uskovat halusivat seurata Jeesusta tässäkin opin askeleessa.
Uskovien joukko koostui pääosin vaatimattomista ja vähävaraisista ihmisistä. Seurakunnan talous oli heidän lahjoitustensa varassa. Kokoaikaisena evankeliumin työssä palvelleet, eivät säännöllisestä tilipäivästä tienneet. Uskon varassa oli liikkelle lähdetty ja Jumalaan luotettiin tarpeiden täyttäjänä. Joku tarjosi aterian, joku kahvit ja saattoi käydä niinkin, ettei kukaan tarjonnut mitään. Myös vaatteet ja muutkin tarvikkeet pyydettiin ja saatiin Herralta. Tyydyttiin vähään ja oltiin kiitollisia.
Myös naiset olivat innokkaita evankelistoja. Aili Nikander toimi kokoaikaisena evankelistana. Siiri Leino johti kuoroa vuosikymmenien ajan. Monet muutkin palvelivat Herran kyvyillään ja varoillaan. Vaikeina sotavuosina naiset pitivät yhtä ja nuori seurakunta pysyi koossa.
Vuonna 1940 muutti Karkkilaan Olavi Malin vaimonsa Helmin kanssa. Heidän kotinsa oli aina avoin majapaikka Karkkilassa vierailevalle sanan julistajalle. Olavi oli todellinen paimen lauman keskellä. Hän palveli uskollisesti seurakuntaa oman työnsä ohella seurakunnan johtotehtävissä. Vaikean sairauden saattelemana hän siirtyi Herran luo 1973.
Mikael Martiskainen muutti Karkkilaan ja liittyi seurakuntaan vuonna 1945. Hänkin teki julistustyötä oman työnsä ohella Karkkilan kauppalassa ja lähiympäristössä. Seurakunnan pyhäkoulutyön hän sai sydämensä asiaksi ja teki sitä innokkaasti.
1940-luvun lopulla syntyi herätystä Pusulassa. Erityisesti Soinin suvussa tuli useita uskoon. Niihin aikoihin joku somerolainen kyseli Soineista ja sai vastaukseksi kysymyksen: "Tarkoitatko niitä Soineja, joissa se usko niin raivoaa?"
Alun vuosikymmenistä alkaen oli tapana järjestää kesäjuhlia lähipaikkakuntien helluntaiseurakuntien kesken. Juhlille saapui joukoittain uskovia eri paikkakunnilta. Joinakin vuosina Helsingistä saatiin mukaan torvisoittokunta. Juhlapaikkoinan toimivat yleensä koulut, rukoushuoneet, työväentalot. Erään kerran sai juhlapaikkana toimia Pusulassa Ojasen puimahuone.
Ensimmäiset lähetyssaarnaajat
Vuonna 1949 sai seurakunta lähettää oman poikansa Paavo Kusminin ja hänen vaimonsa Vienon lähetyssaarnaajaksi Keniaan. Paavo oli tullut uskoon nuorena miehenä Karkkilan lähialueella pidetyssä tilaisuudessa. Ennen lähetystyöhön lähtöä hän palveli sananjulistajana niin kotiseurakunnassa kuin muuallakin. Lähetysmatkojen välisinä aikoina hän toimi saarnaajana Karkkilassa.
Vuonna 1955 seurakunnan saarnaajaksi tuli Jaakko Heinonen. Hän toimi saarnaajana yli kolme vuotta.
Vuodesta 1962 vuoteen 1969 saarnaajana palveli Reino Nyman.
Karkkilasta käsin järjestettiin paljon kokouksia Somerolla. Vuonna 1963 työ kantoi kaunista hedelmää sikäläisen helluntaiseurakunnan järjestäydyttyä. Monien sillä suunnalla asuvien uskovien uuden seurakunnan jäseniksi lohkaisi jäsenlukua Karkkilassa huomattavasti.
Vuodesta 1973 vuoteen 1975 saarnaajana toimi Aulis Huotari.
Vuosina 1979 ja 1980 saarnaajana oli Lauri Leppänen.
Välillä oli pitkiäkin aikoja, jolloin seurakunnalla ei ollut palkattua työntekijää. Näinä aikoina työtä tehtiin oman työn ohella palkkaa pyytämättä. Alttiit veljet ja sisaret antoivat aikaansa pyhäkouluun, ompeluseuraan, evankeliointiin ja juhlien järjestämiseen. He kävivät katsomassa sairaita ja vanhuksia ja veivät koteihin ehtoollisen niille, jotka eivät enää rukoushuoneelle päässeet. Aina joku on hoitanut rahastonhoitajan tehtävät pankkiasioineen ja joku huolehtinut siivouksen ja talonmiehen tehtävät. Keittiön työt niin rukoushuoneella, juhlissa kuin lasten leireillä on ollut vapaaehtoisten hoitamaa. Nämä työtehtävät ovat vuosikymmenien juoksussa viestikapuloiden tavoin annettu kädestä toiseen.
​
Seurakunnan uusi nimi
Vuoden 1980 marraskuussa muutettiin seurakunnan nimi Saalemista Helluntaiseurakunnaksi. Noihin aikoihin useilla paikkakunnilla tehtiin nimimuutoksia. Monia erilaisia Raamatun nimiä kuten Saalem, Betania, Eelim jne. kantaneiden helluntaiseurakuntien nimiä vaihdettiin Helluntaiseurakunnaksi. Näin pyrittiin selkiinnyttämään herätysliikkeen kuvaa kautta maan.
Vuodesta 1982 vuoteen 1986 Eero Ketola toimi seurakunnan saarnaajana. Hänen aikanaan Helluntaiseurakunnan työ sai julkisuutta paikallislehtien ja paikallisradionkin välityksellä. Lyhyen ajan sisällä useita karkkilalaisia tuli uskoon ja kävi kasteella.
Jorma Laulumaa toimi osa-aikaisena evankelistana Eeron ollessa saarnaajana. Jorman päätyö oli aloittaa yhdessä vaimonsa kanssa LKA:n eli lähetyksen kehitys avun kirpputoritoiminta Karkkilassa. Jumala käytti Jormaa ja hänen vaimoaan monien sielunhoitajina.
​
Lasten kesäleirejä alettiin pitää Vuotinaisten leirikeskuksessa.
1986 elokuussa lähtivät Sauli ja Armi Takala Tansaniaan lähetystyöhön. Ennen lähtöä he toimivat evankelistoina Karkkilasta käsin lähialueilla. Lähettämisen mahdollisti yhteistyö muutaman muun seurakunnan kanssa.
1986 alkaen saarnaajana toimi Antero Halkola.
1990 seurakunnan saarnaajaksi tuli Kyösti Pellinen. Hänen vaimonsa Raili huolehti toimisto ja hallinto asioita. Pelliset muuttivat Helsinkiin 2001.
Vuonna 2003 7. kesäkuuta aloittivat Teijo ja Mirja Arrama työnsä helluntaiseurakunnan työntekijöinä. Arramat jäivät eläkkeelle 2017 pastorin työstä.
2021 syksyllä Jouko ja Maarit Pynnönen aloittivat työn pastoreina. (linkki seurakunnan yhteystietoihin)
Kirpputori
Vuonna 1982 Jorma Laulumaa aloitti Karkkilan ensimmäisen kirpputorin. LKA:n kanssa yhteistyössä pidetty kirpputori toimi Turuntie 7:ssä.
Kirpputorin nimi vaihtui Rihmankiertämäksi yhteistyökumppaniksi vaihtuessa Uuden Kasvun yhdistykseksi. UKY:n pääpaikka oli Selkissä.
Vuonna 1994 UKY:n toiminnan loppuessa jatkui kirpputorin toiminta helluntaiseurakunnan omana kirpputorina. Tässä yhteydessä nimi vaihtui Rihmankiertämästä Lähetyskirpputori Kirjokaareksi.
Vuonna 2002 Lähetyskirpputori Kirjokaari muutti uuteen osoitteeseen Kantolankatu 24:een vanhan pianotehtaan tiloihin. Kirpputori on toiminut yhtäjaksoisesti 40 vuotta. Kirpputori tarjoaa kuntouttavan työpaikan 4-5 karkkilalaiselle työttömälle.
​
Syksyllä 2002 Jaana Rauman johdolla kolmen naisen ryhmä aloitti ruokajakotoiminnan kirpputorilla. Syntyi torikirkko, joka järjesti ruokailun, raamattu-hetken ja kahvit. Mukaan sai kassillisen leipää. Toimintaa varten perustettiin yhteiskristillinen torikirkkoyhdistys. Toiminnan laajetessa se siirtyi myöhemmin kirpputorilta Katukappelille. 2017 yhdistyksen toiminta siirtyi Soppari ry:lle. 20-v syntymäpäiväjuhlista voit lukea Sopparin facebook-sivuilta.
Katukappeli
Rukoushuoneelle oli etsitty uudenaikaisempia tiloja usean vuoden ajan. Vuonna 2003 helluntaiseurakunta osti Helsingintie 50:stä tontin ja likehuoneistotilat. Ensin kunnostettiin kellaritiloihin keittiö ja kerhotilat. Suunnitelmissa oli kokonaan uuden rukoushuoneen rakentaminen, mutta rakentamissuunnitelmista luovuttiin ja päätettiin rakentaa liikehuoneistotiloihin tilat seurakunnan kokoontumista varten. Talkootyötä tehtin runsaasti ja vuoden 2005 lopulla remontti valmistui. Uusi rukoushuone sai nimekseen Katukappeli.
​